Kuvataiteen koskettava voima!

Rehtori Maritta Poijärvi kirjoittaa blogissaan kosketuksesta aitoihin materiaaleihin ja käsillä tekemiseen.

Miltä tuntuu laittaa kädet saveen, piirtää hiilellä karhealle paperille ihastuksen kauniita ääriviivoja, tutkia omia kasvoja loputtomasti peilin avulla piirtäen omakuvia. Käsitellä rakkaussuhteen päättymiseen liittyvää surua ja kaipuuta kuparilaatalle kaivertaen? Saada lohtua piirtämisestä yksinäisiin hetkiin? Tutkia omia tunteita ja ajatuksia, omaa minää ja kehonkuvaa rauhassa? Miksi kuvis on sinulle tärkeää? Minkälainen nuori olet siellä? Mitä ajattelet, tunnet, koet, suunnittelet? Mistä unelmoit? Miten tulet näkyväksi?

Jos kaikki materiaali kouluissa on digitaalisessa muodossa, aika huutaa käsillä tekemistä, kosketusta aitoihin materiaaleihin, yhteisöllisyyttä, vuorovaikutusta ja läsnäoloa vastapainoksi stressille, suorittamiselle, ahdistumiselle, yksinäisyydelle ja uupumiselle. Nuoret ovatkin toivoneet eri tutkimuksissa kouluihin vahvempaa tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja medialukutaitojen opettamista sekä opetuksen monimuotoistamista. Kuvis tarjoaa näitä kaikkia.

Kosketus aitoihin materiaaleihin ja käsillä tekemiseen kiinnostaa lapsia ja nuoria entistä enemmän hektisessä some- ja online-maailmassa. Onko offline ja oikea läsnä oleva elämä “uusi musta”?

Espoon kuvataidekoulun monipuolisen digi- tarjonnan rinnalla pitävätkin pintansa perinteiset piirustus–maalaus- sekä keramiikkatyöpajat, joita 14–20-vuotiaat valitsivat tänä keväänä työpajoikseen useammin kuin koskaan aiemmin.

Ihminen tarvitsee ongelmien ratkaisuun ja asioiden oivaltamiseen monesti luonnostelua ja hahmottelua piirtämällä tai kirjoittamalla paperille käsin. Asian käsittää paremmin, kun sen saa johonkin visuaaliseen hahmoon konkreettisesti. Muotoilussa, muodissa ja arkkitehtuurissakin tarvitaan kolmiulotteisuuden hahmottamiseksi suunnitelmien lisäksi konkreettisia prototyyppejä. Ne ovat myös oiva tapa haastaa itseään uuden oppimiseen ja luovuuden käyttämiseen.  

Kuvataidetta tarvitaan ja sille pitää myös raivata aikaa ja tilaa kouluissa ja kuvataiteen perusopetuksessa. Tarvitsemme rauhallisia meditatiivisia, läsnä olevia hetkiä turvallisessa pienessä ryhmässä, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi ja nähdyksi tuttujen kavereiden ja lempeän ja kannustavan kuvisopettajan silmin. Yleissivistävässä koulussakin täytyy olla vapautta ja tilaa etsiä, kokeilla ja löytää oma maailma ja identiteetti, täytyy sallia harhailu, epäonnistuminen ja keskeneräisyyskin. Panostus on samalla syrjäytymisen ehkäisemistä.

Koulu on avainasemassa siinä, minkälaisia vahvuuksia kustakin lapsesta ja nuoresta saadaan esiin. Jokaisella on jokin vahvuus. Taide yhdistää meitä yhdenvertaisesti ja antaa kuvallisen kielen dialogille ja erilaisuuden kohtaamiselle ja ymmärrykselle tässä epävakaassa maailmantilanteessa.

Liiallinen kilpailuhenkisyys ja suorittamisen paine tappavat luovuuden, ja lapset ja nuoret uupuvat. Kun saadaan kosketus kaikkiin tunteisiin ja tunteet virtaamaan, ihminen ei uuvu. Kuvataide lisää energiaa, innostusta ja motivaatiota muuhunkin koulutyöhön, ja auttaa jaksamisessa. Kuvis harrastus antaa elämänmittaisen rakkaussuhteen taiteeseen. Aikuisiän hyvinvointi ratkaistaan jo lapsuuden varhaisina vuosina.

Maritta Poijärvi

Rehtori

Julkaistu
31.3.2023